Akaroa ja Banks Peninsula

Viikonloppuna teimme ensimmäisen ekskursion kaupungin ulkopuolelle. Kohteena oli Banks Peninsula ja siellä erityisesti Akaroan kaupunki.

Banks on syntynyt noin 9 miljoonaa vuotta sitten kahden suuren tulivuorenpurkauksen seurauksena. Kraatereiden paikalla ovat nykyisin kartalla näkyvät Lytteltonin ja Akaroan lahdet. Banksille antoi nimen James Cook purjehtiessaan Uuden-Seelannin ympäri 1700-luvun lopulla; Cook tosin luuli että Banks oli saari.

Lauantaiaamuna suuntasimme siis kohti Akaroaa. Tie alkoi petollisen helppona, mutta kiemurteli hiljalleen ylemmäs ja ylemmäs. Vuorenhuipulla oli Hilltop Cafe, josta näkymät olivat aika mehevät. Matkalla tuli nähtyä ensimmäinen lammas muutenkin kuin lautasella, ja samaan syssyyn niitä tulikin sitten vastaan tuhatmäärin. Tällä pässinpäällä kavereineen oli varsin komeat maisemat ruokapöydässä.

Vasemmanpuoleisen kuvan keskellä näkyy pitkulainen Onawen saari, jonne useampikin Maori-heimo oli rakentanut linnoituksensa ja käynyt niistä verisiä taisteluja, viimeisin vuonna 1839. Maorikulttuuri on edelleen kovasti voimissaan. Christchurchin kadunnimistä suuri osa on maorinkielistä alkuperää, yksi valtakunnallisista TV-kanavista on maorinkielinen, Canterburyn yliopisto on maoriksi "Te Whare Wānanga o Waitaha". Googlestakin on olemassa maorinkielinen versio, siitä käy ilmi että web on maoriksi "Tukutuku". Oikeastaan aika sopivaa, tuku tuku lampaitani... :)

Akaroan suurin maine syntyi kuitenkin siitä, kun ranskalainen siirtolaisryhmä rantautui sinne vuonna 1840, tarkoituksenaan paaluttaa ainakin Banksin niemimaa, ellei koko Uusi-Seelanti, Ranskan siirtomaaksi. Engelsmannit saivat kuitenkin asiasta vihiä ja vain muutamaa päivää ennen ranskalaisia julistivat Uuden-Seelannin kuningatar Viktorian hallintaan. Ranskalaiset eivät pienen purtensa kanssa arvatenkaan ryhtyneet englantilaisia sotalaivoja vastaan kapinoimaan. Asutus kuitenkin juurtui Akaroaan, ja tapahtumaa muistetaan edelleen. Kerran vuodessa, juuri käyntimme aikaan, on French Festival, jossa maihinnousua muistellaan ja esitetään kuvaelma joka vuosi uudestaan: vene soutaa maihin ja ajan asuihin pukeutuneet paikkakuntalaiset käyskentelevät rannalla, joko brittejä tai ranskalaisia edustaen. Ranskan lähettiläs osallistuu innolla, ja onpa Ranskan pääministerikin jokin vuosi sitten käynyt paikalla.

Kaupungissa ei sinänsä ole paljon ranskalaisuutta näkyvissä, muuta kuin kuriositeetteina. Kadunnimiä ovat "Rue Jolie" ja "Rue Lavaud" (Lavaud oli retkikunnan johtaja) ja paikan ykkösravintola on "Le Restaurant" (!). Mutta soma pieni rannikkokaupunki, rakennukset tuovat ennemminkin mieleen USAn etelävaltiot, joskin trikoloriviirejä oli festivaaliaikaan joka paikassa.

Itse festivaali oli pieni ja intiimi, kohokohtana Ranskan lähetystön naispuolisten työntekijöiden CanCan-esitykset (joita ei nähty! :( ) sekä baskeripäisten kuljettajien rättisitikkaparaati. Osa oli aatteelleen tosi vannoutuneita, kuten keltaisen sitikan rekkarista voi lukea.

Muuten nähtävyydet jäivät rantakatua edes takaisin pasteeraukseen, muutaman pystin tsekkaukseen (huom. mallilta pyydetty Mona Lisa -ilme) ja ruokailuun. Mainiota sea chowderia (paikalliset simpukat ovat maineikkaita eikä syyttä -- varmaan ainakin 4 senttiä pitkä syötävä osa) ja reissun toistaiseksi parasta olutta. Eipä ihme että siinä vaiheessa kun ravintolasta ulos selviydyimme suurin osa festivaalivieraista oli jo karistanut kaupungin pölyt, tai siinä vaiheessa paremminkin sadepisarat, jaloistaan.

Takaisin suunnistimme ns. turistireittiä pitkin, joka tekee kierroksen pitkin kukkulan lakea, parikymmentä kilsaa pitempi reitti kuin tullessa. Repsikan paikalta (rotkon puolelta) kuului välillä valitusta, mutta kuskista maisemat olivat upeita. Vuorenrinteet olivat täynnä keltaista kasvia, joka loisti kauas ja näytti vaikuttavalta. Myöhemmin selvisi kuitenkin että kasvi on gorse (Ulex europaeus), aggressiivinen rikkaruoho (tai paremminkin pensas), joka peittää jo 5 prosenttia Uuden-Seelannin kasvukelpoisesta maaperästä. Sitä vastaan on käyty taistoa miljoonien dollarien voimin, aika huonolla menestyksellä (ks. Gorse in New Zealand).

Sään vaihtelevuudesta saatiin näyttöä tälläkin matkalla. Taivaanranta esittäytyi kaikissa siniharmaan sävyissä ja tuuli tuiversi näköalapaikoilla. Hauskaa oli silti!