kahdestaan

Sunnuntaina vierailimme Andyllä, joka asuu Lytteltonin sataman vieressä korkealla mäennyppylällä. Tutustuimme Saraan ja kaksivuotiaaseen Orryyn, joka on varsinainen touhupetteri, kova hääräämään ja selittämään, mutta kun me emme varmaan puoliakaan ymmärtäneet. Välillä siinä mietittiin, että ei kai meidän tytöt koskaan olleet tuollaisia tuholaisia - kädet vanukkaassa kyynärpäitä myöten. Eihän?

Tänään aamulla aamiaista syödessä Karista tuli Tirsahammas (kuvassa). Etuhammas lohkesi. Juuri viikonloppuna Andyn luona puhuttiin hammaslääkärien huonoudesta - eipä tuntunut kenelläkään olevan hyviä kokemuksia täkäläisistä hammaslääkäreistä. Ja juuri Andy suositteli tuota parturiakin, jossa Kari eilen kävi. Otsatukka ehkä kaipaisi tasoitusta! Hammaslääkärien suhteen emme kyllä häneltä taida suosituksia kysellä.

Välillä on aika tylsää kun pitää töitä vaan tehdä. Satelee, eikä menty edes lenkille tänään. Täällä menee päivä niin ettei näe muuta kuin Tirsahampaan, tai itse asiassa ei näe edes häntä - meidän työpisteet ovat selät vastakkain. Lounas syödään yleensä laitoksella, mikroon jotain eilistä, leipää, tai salaattia. Sitten tullaan kotiin, laitetaan ruokaa, syödään, ja sitten taas tietokoneen kimppuun. Välillä tiskataan - kuin mökillä konsanaan, vettä pitää erikseen keittää vedenkeittimessä, koska kuuman veden  paineet ovat niin huonot keittiössä. Tiskaamisesta käsipelillä on kyllä onneksi hyvin kokemusta, joten homma sujuu aika sutjakasti - jos vain viitsii aloittaa.

Ei ihme että Tirsahampaan menoa hammaslääkäriin on mietitty... jos ei muita näe kuin minut päivien mittaan, hampaan puuttuminen ei juuri haittaa! Itse asiassa Karista tulee tällä hetkellä eskarilainen mieleen. Suomessa ollessa moinen ei tulisi kuuloonkaan, johan siinä arvovalta menisi, mutta täällä...

Kylävierailusta huolimatta tuntuu että sosiaalista elämää vois ehkä vähän lisätä. Skruuvi-illat kotona olivat varsinainen henkireikä, tapasi ystäviä vaikkei keskustelun tasosta joinain iltoina sielläkään paljon voinut puhua (PAS;PAS;PAS;PAS. Aha.) mutta välillä sitten jälkipeleissä puhuttiin sitäkin enemmän. Ollaan Karin kanssa mietitty, ettei skruuvikutsuja ole viime aikoina singahdellut mailiboxissa. Liekö sitten skruuvinpelaajilla kiirettä? Meillä kyllä olisi aikaa!

Täällä kello raksuttaa seinällä, sohvalta kuuluu tietokoneen näppäinten ääntä, ja autot huristaa ohi. Edes telkkua ei viitsi avata. Täkäläisiin sarjoihin ei ole yhtään päässyt mukaan, ja tuntuu ettei oikein jaksaisikaan aloittaa sarjojen seuraamista. Leffat ovat ala-arvoisia, kuten eilinen Youngblood. Lisäksi tuntuu että mainoksia on miltei viiden minuutin välein, paljon tiheämpi tahti kuin suomen maikkarissa. Samoja sarjoja tuntuu pyörivän kuin Suomessakin, CSI ja muut murhajutut päällimmäisinä. Ehkä sitten siirrymme dekkarien lukemiseen. Kotoa mukana tullut Stieg Larsson kiinnostaa Karia, ja kirjoista toinen osa on mulla kesken. Jänniä kirjoja!

Millan ja Ullan lennot on nyt hankittu - lähtö tännepäin 13.12. Tokion kautta, ja paluumatkalle 7.1. Sydneyn ja Hong Kongin kautta. Kivaa! Oikein jo odotan, että ollaan joulukuussa.Toivottavasti sateet ja kylmät säät ovat silloin ohi ja voidaan nauttia kesän lämmöstä. Lentohintojen vertailu on sitten muuten vihoviimeistä puuhaa.