Kari paljasti muutama päivä ennen lähtöä, että seuraava viikko olisikin sitten rantalomaa. Kiva synttäriyllätys - varsinkin kun Kari oli suunnitellut koko jutun niin, ettei mulla ollut aavistustakaan aikeistaan. Aikani kyseltyäni selvisi, että suuntana on Tahiti ja Moorea. Ne löytyvät keskeltä Tyyntä valtamerta, niin pieniä länttejä että normaalikartassa niitten kohdalla on vain sinistä merta, suunnilleen Australian ja Amerikan puolivälistä. Tahitin saarella Papeetessa yövyttäisiin yksi yö ennen lauttamatkaa Mooreaan. Moorealla oma rantabungalow kolmeksi yöksi, ja taas viimeinen yö ennen paluuta Papeetessa.
Tahitille on suoria lentoja Aucklandista. Sunnuntaiaamuna 18.10. siis lentokentälle ja matkaan Aucklandiin. Christchurchin lentokentällä pääsimme jopa suunniteltua aikaisemmalle lennolle, kun kerran riittävän ajoissa siellä olimme. Ilmeisesti Christchurchin ja Aucklandin välillä on yhteys vähintään kerran tunnissa...
Lento Air Tahiti Nui -lentoyhtiön koneella kesti vain 5 tuntia - kun ensin pääsimme matkaan Aucklandissa. Check in -tiskillä meille näet todettiin, että hmmm - teidän piti lentää jo aamukoneella! Puolen tunnin jännittämisen jälkeen onneksi sitten paikat järjestyivät. Matkatoimiston virkailija oli Karin puheitten mukaan sähläävää sorttia.
Lennolla selvisi täysin yllättäen, että mehän matkaamme Ranskan Polynesiaan, eli Euroopan yhteisön passilla ei tarvitse täyttää maahantulolappusia. Eipä se Euroopalta tuntunut kuitenkaan. Ensivaikutelma Papeetesta oli hikinen. Odotimme gardenia (
tiare) korvan takana matkalaukkuja, ja ulos päästyämme saimme lein kaulaan ja odotimme hotellikuljetusta täydellisen pimeässä yössä melkoisen uupuneina. Hotellimatka tuntui kestävän kau-an, vaikka kuskimme oikaisikin aina liikenneympyrän keskikaistaa pitkin läpi juurikaan kiertelemättä.
Helpotti se lopulta, kun hotellille (Radisson Plaza Resort) päästiin. Tosin kaikki ravintolat olivat kiinni siinä vaiheessa... mutta baariin ehdimme yksille. Toinenkin olisi mennyt, mutta kun paikka suljettiin - puoli yhdeltätoista illalla. Hotellin ympärillä ei sitten muuta ollutkaan, ainakaan siinä pimeydessä emme uskaltaneet lähteä kiertämään. Mutta meille kerrottiin, että aamulla 6:30 pääsee aamiaiselle ja seitsemän jälkeen tulee noutaja, joka vie meidät lauttarantaan. Lautta Mooreaan lähtisi yhdeksän maissa. Ulkona meren kohina kuului, mutta mitään siitä ei näkynyt. Sisällä kuului ilmastoinnin hurina, ja siihen oli hyvä nukahtaa.
Siivekkäitä aamiaisvieraita
| ja tietysti kissamaisia myös!
|
Moorealle matka kesti vain parikymmentä minuuttia. Aremiti-lautta oli sisältä kyllä parhaat päivänsä nähnyt, penkit nuhjuisia ja monitorit rikki. Mutta lujaa se kulki ja maisemat olivat upeita!
Moorea Pearl Resort and Spa -hotelli on oikea paratiisi - tervetuloa toivotettiin kukkasin ja kylmin juomin, ja netti toimi baarissa jo ennen kuin bungalow vapautui.
- to be continued -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti