Reippailua

Yksi reissun tavoitteista on ollut liikunnan lisääminen, ja alku näyttää lupaavalta; patikointimittariin on viikon sisään kertynyt varmaan reilut 25 kilometriä. Päivittäisestä kävelystä töihin tulee siihen pieni osa, ja reippailu jatkuu töissä. Työhuone on kolmannessa kerroksessa jonne noustaan portaita; hissikin olisi mutta ihan talon toisessa päässä, joten mieluummin sitä jopa liikkuu jonkin matkaa pystysuunnassa kuin pitkän matkaa vaakasuunnassa. Ja lisäksi kahviautomaatti on eri kerroksessa (!), eli aika monta porrasväliä tulee senkin takia päivisin ravattua. Tosin kahviautomaatista ei oikein voi puhua, kahvi on pikakahvia, ja ainoa automaattinen asia on seinässä oleva hana josta tulee keitettyä vettä.

Mutta varsinaisia kävelylenkkejäkin on tehty, nyt kolme kertaa viikossa, sen rytmin kun saisikin jatkumaan. Lisäksi yliopiston liikuntahalli (paikallinen Atalpa) on ihan kotimme vieressä, joten sulkapalloharrastus on tarkoitus myös aktivoida kunhan keretään. Lenkeille on hyvänä motivaationa uuteen ympäristöön tutustuminen. Aluksi kierreltiin lähiseutua (tyypillistä omakotiasutusta vieri vieressä, amerikkalaiseen tapaan), mutta viikonloppuna lähdettiin sunnuntaimarkkinoille muutaman korttelin päähän. Ne korttelit vaan olivat aika pitkiä... ja huomaamatta tuli tehtyä kymmenen kilsan lenkki. Tai ei ihan huomaamatta, väsyttihän se lopussa, uusista lenkkareista ja mahtavista reitin varrelle sattuneista puista huolimatta.

Seuraavalla kerralla muutimme strategiaa ja hurautimme bussilla keskustaan, josta kävelimme kotiin. Täytyy vielä uudemman kerran kehua täkäläistä bussisysteemiä. Pysäkeillä on aikataulunäytöt. Se nyt ei sinänsä ole uutta, mutta nämä myös toimivat (toisin kuin usein Tampereella) ja lisäksi on toteutettu ilmeisen halvalla tekniikalla, ilman hirmu isoja näyttötauluja. Alla on kaksi kuvaa, vasemmalla perustilassa oleva loota jollainen on lähes joka pysäkin vieressä. Hieman tosin vei aikaa keksiä että loota on interaktiivinen, mutta paikallisia tarkkailemalla sekin selvisi. Oikealla painetaan nappia "City exchange", jolloin syttyy valo sen bussilinjan kohdalle joka on seuraavana keskustaan menossa, ja aikajanalla valo sen pylvään kohdalle, joka kertoo, kauanko bussin tuloon kestää. Ajat perustuvat todelliseen ajantasaiseen seurantaan eivätkä aikatauluihin. Tosi kätevää.

Keskustaan ajelun juju oli se, että sen ja kotimme välissä on ISO kasvitieteellinen puutarha, jonka läpi kävely onkin varsin paljon mukavampaa kuin asutusalueilla liikuskelu. Emme ehtineet nähdä kuin alueen reunoja ja silloinkin lähes eksyimme kiemurtelevilla poluilla, jatkoa seuraa. Puut olivat taas mahtavia, tässä muutama malliksi: vasemmalla tunnistamaton haroilija, oikealla eukalyptus.

Kamera on täällä laulanut ahkeraan, väriloisto on aika uskomaton ottaen huomioon että talvi on vasta takana (ja aika niukasti, lämpötiloista päätellen). Kuvia on liikaa että niitä kaikkia kannattaisi tähän blogiin laittaa, mutta Picasasta löytyy lisää, aluksi kukista ja muutamasta linnusta, osoitteessa http://picasaweb.google.com/kjraiha. Christchurch on "The Garden City" ja hyvin nimensä veroinen. Sen pitäisi myös olla Uuden-Seelannin kaupunki jossa sataa kaikkein vähiten. Sitä on toistaiseksi vähän vaikea uskoa, vaikka isännät kyllä vakuuttavat että meillä on vain käynyt huono tuuri.

Take away -ruokapaikkoja on vieri vieressä, liekö yliopistokaupungin ja opiskelijoiden asuinalueen läheisyyden vaikutusta. Meidänkin lenkkimme päättyi lopulta thai-pikaruokalaan, josta mukaan tarttuneet Gaeng Dang (Red Curry) ja Pad Med Mamuang (Cashew Nuts) olivat tosi maukkaita, runsaita ja edullisia -- Minervalla olisi tässä ympäristössä lieviä vaikeuksia. Rääppeet jäivät huomisen lounaaksi. Laitoksella on tavallista että porukka tuo joko lounaat mukanaan ja lämmittää ne mikrossa, tai ostaa alakerran pienestä kioskista täytettyjä sämpylöitä, croissantteja tai vastaavia.

Aasialaisen gastronomian edustus on ylivertainen; kiinalaista, thaita, intialaista, japanilaista ruokaa löytyy tosi runsaasti. Samoin löytyy noista maista tulleita asukkaita, usein opiskelijoita mutta myös pysyvämmin tänne muuttaneita. Ilmapiiri on kansainvälinen ja suomalainenkin sulautuu hyvin joukkoon.

Tässä kaikki tällä kertaa, rakas päiväkirja. Tähän loppuun vielä kuva paikallisesta cherry blossomista. Kirsikkapuita ei ole kovin paljon mutta sitäkin upeampia!